keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Pihakasvien leikkaus keväällä

















Miksi pihakasveja leikataan?
Leikkaukseen on monia tarpeita ja syitä, esim. halutaan muotoilla kasvia, uudistaa vanhaa kasvia, saada hedelmäpuista ja marjakasveista enemmän satoa, harventaa kasvustoja, vaikuttaa kasvien kukintaan, poistaa katkenneita ja vaurioituneita oksia.

Milloin kevätleikkaus?
Useimmat kasvit leikataan varhain keväällä eli maalis-huhtikuussa ennen silmujen puhkeamista. Keväällä voi tehdä perusleikkaukset esim. omenapuille, lehtipuille, marjapensaille, lehtipensaille sekä havukasveille ja aitakasveille.

Mitä kasveja ei leikata keväällä
Runsaasti keväällä mahlaa vuotavat kasvit leikataan vasta loppukesällä tai varhain kevättalvella. Tällaisia kasveja ovat esim. kirsikat, koivut, luumut, tuomet, hevoskastanjat ja vaahterat sekä köynnöksistä laikkuköynnökset.

Miten leikataan
Leikkaa kasveja mielummin vähän kerrallaan ja useammin kun kerralla liian reilusti. Säännölliset leikkaukset pitävät kasvit hyvässä kunnossa. Leikkaustarve kannattaa katsoa kasvikohtaisesti. Joka vuosi ei tarvitse tavan vuoksi leikata, leikkaa siis vain tarpeen mukaan.

Sopiva leikkauskohta
Verso leikataan terveen silmun yläpuolelta vajaan sentin päästä. Usein kasveille riittää muutaman vanhan oksan poistaminen, joskus tarvitaan suurempaa leikkausta tai alasleikkausta, jolla nuorennetaan kasveja. Alasleikkauksessa kasvit leikataan alas 10-20 cm korkeudelta maan pinnasta. Alasleikkaus ei ole ns. perusleikkaus, vaan harvemmin tehtävä leikkaustapa. Kaikille kasveille ei voi tehdä alasleikkausta esim. havukasveja ei voi nuorentaa alasleikkaamalla. Kasvien leikkaustarpeeseen voi vaikuttaa valitsemalla kasvupaikkaan sopivia kasveja.

Havukasvien leikkaus
Usein havujen leikkaus rajoittuu kilpalatvan poistamiseen ja murtuneiden oksien poistamiseen keväällä. Omassa pihassa kasvavia havukasveja voi myös muotoilla tarvittaessa. Havukasviaidat leikataan myös muotoilemalla säännöllisesti vuosittain. Havukasveista parhaiten leikkausta sietävät katajat, lehtikuuset, marjakuuset ja tuijat.










keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Istutukset vesiaiheen ympärille

Tämä istutus suunniteltiin pienen valmiin vesiaiheen ympärille lännenpuolelle pihaa. Koko istutusalueen halkaisija oli noin 2,5 metriä, jossa vesiaihe sijaitse keskellä kiveyksen päällä. Samainen istutusalue sopii myös esimerkiksi lipputangon ympärille. 

Vesiaiheen alle asennettiin liuskekiveys ja istutusalueen ympärille maanpinnan tasolle noppakivirajaus helpottamaan nurmikon leikkuuta. Kasvualustan syvyydeksi tuli 50 cm ja kasveiksi valikoitui perennoja ja matalia pensaita.

Perennojen väreinä oli sinistä, valkoista, lilaa ja vaaleanpunaista sekä vihreä-valkoinen lehtiperenna. 

Korkeimpana perennana taka-alalle istutettiin siperiankurjenmiekkaa, joka on korkeudeltaan 50-100 cm ja kukkii kesä-heinäkuussa. Siperiankurjenmiekan viereen suunniteltiin valkoista jaloangervoa, josta tulee noin 70 cm korkuinen. Jaloangervo kukkii heinä-elokuussa. Lehtiperennana mukaan istutettiin kirjokuunlilja, joka kasvaa noin 30-50 cm  korkeaksi. Istutusalueen etualalla kukkii keijuangervo vaaleanpunaisin kukin heinäkuussa sekä verikurjenpolvi puna-violetein kukin kesä-heinäkuussa.

Vesiaiheen alustan pinnoite vaihtoehtona voi käyttää liuskekiveyksen tilalla esim. noppakiviä, betonikiviä tai erilaisia koristekiviä.

Kasvisuunnitelma korotettuun istutusaltaaseen












Pihan kasvi-istutus suunniteltiin omakotitalon pihassa olevaan 50 cm korkeaan tummanharmaaseen muurikivistä tehtyyn istutusaltaaseen aurinkoiselle-puolivarjoisalle kasvupaikalle IV-kasvuvyöhykkeelle. Istutusallas oli kooltaan 1x 5 metriä.

Istutussuunnitelmassa käytettiin pikkupuita, pensaita ja perennoja, kooltaan erilaisia.Tavoitteena oli jatkaa terassin tyyliä muuallekin pihaan, jolloin väriksi valikoitui vihreä-valkoinen-harmaa teema. Mukaan suunniteltiin ripaus keltaista väriä. Istutukseen haluttiin havukasveja sekä eri kokoisia ja muotoisia lehtipensaita ja perennoja. Harmaa terassi jatkui saumattomasti harmaaseen muurikivialtaaseen, johon kasvi-istutus suunniteltiin.

Kasveiksi valittiin kaksi riippahernepensasta, jotka istutusten korkeimpana pikkuupuuna toivat muotoa istutukseen. Riippapuiden alle istutettiin touko-kesäkuussa kukkivaa valkoista sammalleimua ja valkoista heinäkuussa kukintansa aloittavaa verikurjenpolvea. Lehtipensaaksi valittiin valkokukkainen kesä-heinäkuussa kukkiva koivuangervo.  Havukasveiksi valittiin kääpiövuorimänty ja tuivio.

Kaikille valituille kasveille riittää kasvualustaksi 50 cm paksuinen kerros hyvää kasvualustaa. Istutuksen pinta voidaan kattaa kuori- tai koristekatteella. Perenna-alueet jätetään kattamatta, sillä molemmat perennat leviävät tiiviksi matoksi pikkupuun alle. 


lauantai 2. joulukuuta 2017

Sata vuotta suomalaisessa puutarhassa

Tähän on tultu, suomalaisten puutarhojen kehitystä 100 vuoden aikana

Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1918, Suomessa säädettiin torpparivapautuslaki. Itsenäisten pientilallisten määrä kasvoi nopeasti. Torppiin liittyi varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi mm. karja- ja tallirakennus, aitta, halkoliiteri ja muita rakennuksia. Torppia rajattiin esim. kiviaidoilla ja pihapiireissä kasvoi hedelmäpuita, kasvimaa ja koristepensaita. Kaupungeissa työväen uudet asuntoalueet puolestaan rakentuivat kaupungin laidoille.

Ensimmäistä maailmansotaa seurasi asuntopula ja pientalorakentaminen kasvoi 1920-luvulla. Pihat olivat yksinkertaisia ja painottuivat hyötykasveihin. Hedelmät, marjat ja kasvikset olivat yleisimpiä pihan kasveja. Hyötykasvipainotteisuus näkyi myös koristekasveissa. 1920-30 luvulla puolestaan tavallisia kasveja puutarhoissa olivat mm. pihasyreeni, ruusut, idänvirpiangervot. Perennoina kasvoivat mm. kestävät päivänliljat, kurjenmiekat, unikot ja pionit. Tehdasvalmisteisia leikkimökkejä alettiin tuottaa 1920-luvulla.

Sota-aika (1939-45) talvisota, jatkosota ja Lapin sota,  ja sen jälkeen seuranneet pulavuodet tekivät puutarhan hoidosta hyvin viljelypainoitteista. Sodan aikana suuri osa yksityisistä puutarhoista ja yleisistä puistoista muutettiin hyötykäyttöön. Istutusalueilla alettiin viljellä perunaa ja juurikkaita. Jälleenrakentamisen aika kesti pitkään, jona aikana rakennettiin noin kolmannes maamme omakotitaloista. Sotien jälkeen talotyypiksi tulivat ns. rintamamiestalot. Yleisenä pihapuuna oli koivu. Tontti saattoi olla rajattu pensasaidalla ja osa tontista oli varattu hyötyviljelyyn ja omenapuille. Yksi- ja monivuotiset kukkaistutukset sijoiteltiin rakennuksen seinänvierustoille.

1950-luvulla Suomi oli maatalousvaltainen, mutta kaupungistui ja teollistui ripeää tahtia. Pihoissa suosittiin perennoja. Pihassa kukkivat mm. akileijat, jaloangervot, liljat, lupiinit, kurjenmiekat, leimukukat, pionit ja ritarinkannukset. Muista koristekasveista tutut syreenit (sireenit), ja ruusut olivat tavallisia kasveja. Huvimajat olivat 1950-luvulla muodikas pihan elementti. Rivitalo yleistyi 1950-luvulla rakennustyyppinä.

1960-luvulla tyyppitalojen tilalle tulivat teolliset puu- ja tiilirakenteiset pientalotyypit, joissa perustamistapana oli matalaperustus. Kuusikymmenluvun tunnettu iskulause oli "onnellinen perhe asuu tiilitalossa".  Elintason kohoaminen näkyi myös puutarhoissa. Pihasta haluttiin helppohoitoinen ja oleskeluun sopiva. Autoistuminen yleistyi ja pihoihin tulivat autotallit ja -katokset. Nurmikko oli tärkeässä osassa pihaa ja pihaa kehystivät pensaat ja kukat. Jälleenrakennuskauden puutalorakentamisesta kehittyi 1960-luvulla betonielementti rakentaminen.

Asuntomessut ovat vuodesta 1970 lähtien määritelleet pientaloasumisen muotia. 1970-luvun omakotitalot olivat tasakattoisia puu- ja tiilitaloja. 1970-luvulla rakennetuissa pihoissa oli pensasaitoja, koristekasveja, hyötykasveja sekä suurikokoisia ja reheviä perennoja, kuten vuorenkilpeä, nauhuksia, syysleimuja ja piiskuja.

1980-luvulla talotehtaiden tyyppitalot yleistyivät sekä puu- että kivitaloissa. Betoniset muurikivet tulivat markkinoille ja muovikalusteita tuli terassien kalusteiksi. Erikokoisten ja -väristen betonikivien käyttö lisääntyi. Kasvillisuusvalikoima laajeni erityisesti lehtiperennojen ja pienten havukasvien osalta. Myös kiinnostus yrttikasveihin lisääntyi voimakkaasti.

1990-luvun alussa elettiin taloudellista lama-aikaa. Laman jälkeen rakennettiin paljon paikalle rakennettuja taloja. 1990-luvulla valmiiden talomallien valikoima laajeni entisestään. Vanhoja pientaloalueita täydennysrakennettiin. Pihojen suunnitteluun ja rakentamiseen alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Vaikutteita pihoihin haettiin myös ulkomailta. Pyöreät ja kaartuvat muodot tulivat suosituiksi pihoissa. Pihan pällystekivien käyttö lisääntyi, ja myös värejä käytetiin betonikivissä ja -muureissa. Myös koristekiviä alettiin käyttää. Pihan valaistukseen alettiin kiinnittää huomiota entistä enemmän ja pihoihin tuli patsaita ja vesialtaita. Piharakennukset, kuten pergolat, huvimajat ja kesäkeittiöt olivat muodissa. Koristeheinät ja erilaiset ruukkuistutukset tulivat suosituiksi -90 luvulla.

2000-luvulla pihanomistajan toiveena on helppohoitoinen ja yksilöllinen puutarha. Pihalle valitaan mielellään tyyli tai puutarhan teema, jonka ympärille piha suunnitellaan. Puutarhat ovat monipuolisia ja sisustuksellisia. Pihakivivaihtoehtoja on jokaisen makuun. Betonikivissä jäljitellään luonnonkivipintaa ja luonnonkiviä käytetään pihoissa monipuolisesti. Erilaisten muurikivien käyttö on monipuolista ja valikoima on laaja. Puutarhan oleskelualueilla on suuri merkitys pihassa. Erilaiset terassit ovat suosittuja, piha on sisätilan jatke. Puutarhoista halutaan usein nauttia heti sen valmistuttua, jolloin käytetään valmiiksi isokokoisia taimia, siirtonurmikoita, perennamattoja ja kunttaa.

Puutarhat eivät ole enää vain omakotiasujan yksityisoikeus, vaan jokainen voi perustaa puutarhan asumismuodosta riippumatta pieneen rivitalopihaan, kerrostalojen parvekkeille, kesämökeille, siirtolapuutarhaan. 2000-luvulla arvostetaan yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä tilojen ja tunnelmien luomista pihaan. Myös itse tekeminen, kierrättäminen ja pienimuotoinen viljely korostuu pihoissa. Hyötykasveja kasvatetaan viljelylaatikoissa sekä osana koristekasvi istutuksia. Ekologisuutta ja vihreää elämäntapaa korostetaan. Neljä vuodenaikaa elävät puutarhassa.







keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Piha peltotontilla

Aurinkoinen piha tasamaatontilla

Piha peltotontilla on avoin ja usein aurinkoinen sekä tuulinen. Helteisenä päivänä virvoittava tuuli on suotavaa, mutta muutoin tuulensuoja on tarpeen pihassa. Käyttämällä suurikokoisia taimia suojaa saadaan nopeammin, kun pienillä taimilla aloitettaessa. Täällä Pohjanmaalla on totuttu lakeuksiin, näkymää pitää olla pitkälle eteenpäin, mutta suojaakin usein tarvitaan varsinkin näkösuojaksi naapuriin. Tuulisella ja avoimella pihalla myös lasitetut terassit tai muut suojaiset oleskelualueet ovat enemmän kuin tarpeen.

Rakensimme itse talon peltotontille, jossa olosuhteet ovat tuuliset. Suosin omassa pihassa paljon maanpeitekasveja, ne ovat osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi tuuliselle pihalle. Kerroksellisuus  avoimessa pihassa tuo helppohoitoisuutta. Eri korkuiset kasvit ja puoliläpäisevät istutukset katkaisevat tuulta.  Jos tontilla on tilaa, avoimelle pihalle on hyvä sijoitella myös isohkoja kasveja ja puita. Tuulisella paikan puita ovat esimerkiksi lepät, pihlajat, serbiankuusi,vaahtera, tammi, terijoensalava ja tuomet.

Avoimella pihalla tuuli puhaltaa pois lumen talvella pihasta, joka voi heikentää kasvien talvehtimista. Äärevissä olosuhteissa korostuu kestävä ja kasvupaikan mukaan valittu kasvillisuus. Samalla pihalla voi olla paljonkin toisistaan poikkeavia kasvupaikkoja, lämmin ja suojainen paikka, tai tuulinen ja kylmä paikka. Erilaisten rakennelmien yhdistäminen kasvillisuuteen parantaa kasvien menestymistä ja tuo suojaisia paikkoja pihaan.




Piha metsätontilla

 Valoa ja varjoa puiden siimeksessä

Suomalaiseen mielenmaisemaan sopii hyvin metsä. Metsäisen tontin valttina on luonnonmukaisuus. Monet pihanomistajat haluavatkin jättää mahdollisimman paljon luonnontilaista aluetta, ja perustaa tontista vain osan puutarhaksi. Näkymä metsään rauhottaa kaiken kiireen keskellä. Piha-alueen voi rajata oman perheen pihatarpeisiin sopivan kokoiseksi ja lopun jättää kuntta- eli metsänpohjalle tai muuhun käyttöön. Puiden kaadossa kannattaa huomioida, että luonnossakin metsänpohjaa varjostaa puusto. Jos kaikki puut kaadetaan, valoisuus lisääntyy usein voimakkaasti ja se vaikuttaa myös kunttapohjan menestymiseen. Kanerva ja puolukkapohjainen varvikko suosii valoisampaa ja mustikkatyyppi taas varjoisampaa kasvupaikkaa. Paahteessa kuntta kuivuu helposti.

Paitsi että metsäpiha on luonnonmukainen, on se usein myös helppohoitoinen. Pihan helppo- tai vaikeahoitoisuuteen vaikutetaan jo suunnitteluvaiheessa ottamalla huomioon asiakkaan toiveet ja tarpeet ja ympäristön tarjoamat mahdollisuudet ja rajoitukset. Metsäisessä pihassa voi hyödyntää polkuja, luonnollisia pinnoitteita ja jättää paljon luonnontilaista aluetta tai metsäiseen ympäristöön voidaan sijoitella moderni talo, jossa pinnoitteet ovat pääasiassa kivipintoja ja kasvillisuus ympäröivään luontoon sopivaa.

Metsäiseen pihaan kuuluu valojen ja varjojen vaihtelu. Puita kaatamalla tai istuttamalla voidaan vaikuttaa valo-olosuhteisiin. Metsäisen tontin omistaja pääsee jo luontaisesti jonkin verran aurinkoisen paikan pihaa helpommalla rikkakasvien kitkennässä. Kun istutukset ovat kerroksellisia ja multapintaa vähän näkyvillä, on myös vähemmän kitkettävää. Kasvupaikalle tyypillisiä ja siinä viihtyviä kasveja suosimalla metsäiselle pihalle rakentuu vehreä pihapiiri.






keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Valoa hämärtyvään pihaan















Toimiva ja tunnelmallinen piha
Valoa tarvitaan eri puolilla pihaa ja omassa pihassa kannattaakin miettiä, mitkä ovat ne tärkeimmät kohdat, joihin valaistusta halutaan sijoitella. Tässä muutamia vinkkejä pihavalaistuksen paikkojen valintaan.

Pihan sisääntuloalueet,
autotallin ja talon välinen alue sekä pihan kulkuväylät kaipaavat usein kunnollista valaistusta. Pihaan on mukavampi tulla, kun se ei ole pilkkopimeä. Hyötyvalaistuksen tarkoituksena on että pihaa voidaan käyttää turvallisesti pimeälläkin. Pihan kulkuväylille ja pihapoluille sijoitellaan valaistusta. Valaistuksella voidaan ohjata vierailijaa oikealle ovelle. Pihan tasoerot ja portaat kaipaavat myös riittävää valaistusta. Sisäänkäyntiä ja talon julkisivua voi valaista ja korostaa seiniin, pylväisiin ja kaiteisiin kiinnitettävillä valaisimilla.

Pihan reuna-alueet ja toiminnot
Pihan reuna-alueiden valaisu tuo lisää tilantuntua pihaan. Pihan leikkipaikan, piharakennusten, esim. puuvajan ympäristön ja muiden pihan toimintojen valaisu lisää tärkeiden toimintojen käyttöaikaa illan hämärtyessä.

Tunnelmaa tuomaan 

Tunnelmavalaisimia sijoitellaan yksittäisiin pihan kohteisiin, kasviryhmiin jne. Tunnelmavalaisimilla korostetaan ja nostetaan esiin yksittäisiä kiinnostavia kohtia pihassa. Tunnelmavalaisimet voivat toimia samalla pihan kulkuväylien valaisimina.

Kohdevalaisimilla korostetaan alhaalta päin pihan yksityiskohtia esim. rakennuksia, isoja puita ja kiviä.

Terassien reunoille upotettavat spottivalaisimet tuovat pihaan tunnelmaa. Pihakiveyksiin voidaan upottaa valokiviä ja muurikivialtaissa voidaan käyttää muurivalaisimia.



Sopivasti valoa

Pihoissa on harvoin liikaa valoa. Valaistuksen suunnittelussa kannattaa muistaa kuitenkin kohtuullisuus, riittävästi valoa tarpeellisiin pihan kohtiin.

Epäsuora valo on silmälle miellyttävin ja se ei häikäise liikaa.








Siirettävät  tunnelmavalaisimet

sopivat pitkän pimeän kauden katkaisuun terasseille, pergoloihin ja pihan erilaisiin kohtiin.

Lisäksi erilaiset lyhdyt ja valoruukut on kiva tapa tunnelman tuomiseen hämärtyviin iltoihin.