Suomi itsenäistyi vuonna 1917. Suomen itsenäistymisen jälkeen, vuonna 1918, Suomessa säädettiin torpparivapautuslaki. Itsenäisten pientilallisten määrä kasvoi nopeasti. Torppiin liittyi varsinaisen asuinrakennuksen lisäksi mm. karja- ja tallirakennus, aitta, halkoliiteri ja muita rakennuksia. Torppia rajattiin esim. kiviaidoilla ja pihapiireissä kasvoi hedelmäpuita, kasvimaa ja koristepensaita. Kaupungeissa työväen uudet asuntoalueet puolestaan rakentuivat kaupungin laidoille.
Ensimmäistä maailmansotaa seurasi asuntopula ja pientalorakentaminen kasvoi 1920-luvulla. Pihat olivat yksinkertaisia ja painottuivat hyötykasveihin. Hedelmät, marjat ja kasvikset olivat yleisimpiä pihan kasveja. Hyötykasvipainotteisuus näkyi myös koristekasveissa. 1920-30 luvulla puolestaan tavallisia kasveja puutarhoissa olivat mm. pihasyreeni, ruusut, idänvirpiangervot. Perennoina kasvoivat mm. kestävät päivänliljat, kurjenmiekat, unikot ja pionit. Tehdasvalmisteisia leikkimökkejä alettiin tuottaa 1920-luvulla.
Sota-aika (1939-45) talvisota, jatkosota ja Lapin sota, ja sen jälkeen seuranneet pulavuodet tekivät puutarhan hoidosta hyvin viljelypainoitteista. Sodan aikana suuri osa yksityisistä puutarhoista ja yleisistä puistoista muutettiin hyötykäyttöön. Istutusalueilla alettiin viljellä perunaa ja juurikkaita. Jälleenrakentamisen aika kesti pitkään, jona aikana rakennettiin noin kolmannes maamme omakotitaloista. Sotien jälkeen talotyypiksi tulivat ns. rintamamiestalot. Yleisenä pihapuuna oli koivu. Tontti saattoi olla rajattu pensasaidalla ja osa tontista oli varattu hyötyviljelyyn ja omenapuille. Yksi- ja monivuotiset kukkaistutukset sijoiteltiin rakennuksen seinänvierustoille.
1950-luvulla Suomi oli maatalousvaltainen, mutta kaupungistui ja teollistui ripeää tahtia. Pihoissa suosittiin perennoja. Pihassa kukkivat mm. akileijat, jaloangervot, liljat, lupiinit, kurjenmiekat, leimukukat, pionit ja ritarinkannukset. Muista koristekasveista tutut syreenit (sireenit), ja ruusut olivat tavallisia kasveja. Huvimajat olivat 1950-luvulla muodikas pihan elementti. Rivitalo yleistyi 1950-luvulla rakennustyyppinä.
1960-luvulla tyyppitalojen tilalle tulivat teolliset puu- ja tiilirakenteiset pientalotyypit, joissa perustamistapana oli matalaperustus. Kuusikymmenluvun tunnettu iskulause oli "onnellinen perhe asuu tiilitalossa". Elintason kohoaminen näkyi myös puutarhoissa. Pihasta haluttiin helppohoitoinen ja oleskeluun sopiva. Autoistuminen yleistyi ja pihoihin tulivat autotallit ja -katokset. Nurmikko oli tärkeässä osassa pihaa ja pihaa kehystivät pensaat ja kukat. Jälleenrakennuskauden puutalorakentamisesta kehittyi 1960-luvulla betonielementti rakentaminen.
1980-luvulla talotehtaiden tyyppitalot yleistyivät sekä puu- että kivitaloissa. Betoniset muurikivet tulivat markkinoille ja muovikalusteita tuli terassien kalusteiksi. Erikokoisten ja -väristen betonikivien käyttö lisääntyi. Kasvillisuusvalikoima laajeni erityisesti lehtiperennojen ja pienten havukasvien osalta. Myös kiinnostus yrttikasveihin lisääntyi voimakkaasti.
1990-luvun alussa elettiin taloudellista lama-aikaa. Laman jälkeen rakennettiin paljon paikalle rakennettuja taloja. 1990-luvulla valmiiden talomallien valikoima laajeni entisestään. Vanhoja pientaloalueita täydennysrakennettiin. Pihojen suunnitteluun ja rakentamiseen alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota. Vaikutteita pihoihin haettiin myös ulkomailta. Pyöreät ja kaartuvat muodot tulivat suosituiksi pihoissa. Pihan pällystekivien käyttö lisääntyi, ja myös värejä käytetiin betonikivissä ja -muureissa. Myös koristekiviä alettiin käyttää. Pihan valaistukseen alettiin kiinnittää huomiota entistä enemmän ja pihoihin tuli patsaita ja vesialtaita. Piharakennukset, kuten pergolat, huvimajat ja kesäkeittiöt olivat muodissa. Koristeheinät ja erilaiset ruukkuistutukset tulivat suosituiksi -90 luvulla.
2000-luvulla pihanomistajan toiveena on helppohoitoinen ja yksilöllinen puutarha. Pihalle valitaan mielellään tyyli tai puutarhan teema, jonka ympärille piha suunnitellaan. Puutarhat ovat monipuolisia ja sisustuksellisia. Pihakivivaihtoehtoja on jokaisen makuun. Betonikivissä jäljitellään luonnonkivipintaa ja luonnonkiviä käytetään pihoissa monipuolisesti. Erilaisten muurikivien käyttö on monipuolista ja valikoima on laaja. Puutarhan oleskelualueilla on suuri merkitys pihassa. Erilaiset terassit ovat suosittuja, piha on sisätilan jatke. Puutarhoista halutaan usein nauttia heti sen valmistuttua, jolloin käytetään valmiiksi isokokoisia taimia, siirtonurmikoita, perennamattoja ja kunttaa.
Puutarhat eivät ole enää vain omakotiasujan yksityisoikeus, vaan jokainen voi perustaa puutarhan asumismuodosta riippumatta pieneen rivitalopihaan, kerrostalojen parvekkeille, kesämökeille, siirtolapuutarhaan. 2000-luvulla arvostetaan yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä sekä tilojen ja tunnelmien luomista pihaan. Myös itse tekeminen, kierrättäminen ja pienimuotoinen viljely korostuu pihoissa. Hyötykasveja kasvatetaan viljelylaatikoissa sekä osana koristekasvi istutuksia. Ekologisuutta ja vihreää elämäntapaa korostetaan. Neljä vuodenaikaa elävät puutarhassa.
